Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2018.

Vielä epäselvää

Viipalekuvat ja lukuisat muut tutkimukset eivät ole ilmiantaneet mitään vakavaa, kasvaimia tai muuta. Sen sijaan kolesteroli on saatava alas ja verta ohuemmaksi. Näin estetään tulppien syntyminen verisuoniin. Uniapnean tutkiminen meni plörinäksi, mutta väitän, että syy ei ole minussa. Eilen aamusella Asentaja eri osastolta tuli laittamaan läjän piuhoja ympäri kroppaani. Ne pitäisi yhdistää oikein nukkumaan mennessä. Lisäksi sormeen teipata jotain ja sieraimiin samoin. Asentaja ei vaan ottanut selvää, että minut kurvattaisiin pyörätuolilla tuota pikaa taas yhteen laitteeseen, sydänultraan. Ja siellä lääkäri nyhti sekä juuri laitetut piuhat että kauemmin rintakehässäni roikkuneet johdot iloisesti irti! Johtokasa sylissä osastolle, jossa kukaan ei ollu tietoinen, miten piuhat pistellään. Yön kippuroin johtoineni kunnes aamulla tajusin että sieraimiin jäi piuha laittamatta! Nyt odottelen, saako keuhkolääkäri tarpeeksi tietoa vai pitääkö testi uusia. Jos on uniapneaa, eli hen

Sairaalassa

Viikonloppuna rukoilin, mille lääkärille minun pitäisi hakeutua. Pää on aamuusin usein kipeä, ei normaalia. Poskiontelot vaivaa. Sain rukousvastauksen maanantaina. Olimme töistä kirpparilla. Minulle tuli kummallinen, etäinen olo. Eräs maahanmuuttajaäiti sanoi minulle jotakin. En ymmärtänyt mitä hän sanoi, vaikka kuulin hänen puhuvan. Näin hänen hämmentyvän, kun en vastannut. Minusta tuntui, että vasen suupieleni roikkuu ja aloin väännellä naamaani. Viimein mongersin jotain, mitä lie. Hetken päästä kerroin työkaverille oudosta olostani. Hän sanoi viisaasti: istu siihen, tulen hakemaan sinut kohta. Pomoni tuli paikalle, soitin terveyskeskukseen - oloni oli heti kohta jo normaali - selostin tilanteen, lähete keskussairaalaan, jonne esimieheni vei minut eikä jättänyt ennen kuin minut vietiin valvomoon. Kaksi yötä sairaalassa, täysihoidossa. Kaikki mahdolliset kokeet tehty viipalekuvauksista ja monesta ultrasta lähtien. Minulla on levännyt ja hyvä olo. Olen niin kovin kii

Merinovillaa!

Kuva
Aina vaan blogitekstailuni tökkii, mutta yhä uudelleen yritän. Nyt kylläkin tietokoneella, joten pitäisi onnistua. Kännykällä ei onnistu ennen kuin tietokoneapumieheni tulee käymään viikon kuluttua. Zara kehotti hankkimaan merinovillaisen kerraston matkaamme varten. Sen olen tehnyt ja olen niin innoissani sekä paidasta että housuista, että mieleni tekisi pitää niitä aamusta iltaan joka päivä! Materiaali on kevyttä, lämmittävää kosteanakin, kuin toinen iho. Itse asiassa minulla on sekä punainen että musta paita. Lyhythihaisen merinopuseron hankin vielä, jos löydän jostain. Zara opasti, että rinkkamme saa painaa vain kuusi kiloa. Se tarkoittaa sitä, että kaiken on oltava mahdollisimma kevyttä. Yöpaita minulla on vielä hankkimatta, monenlaista saan Zaralta lainaksi. Jatkossa voin hankkia itselleni, jos onnistun ja innostun jatkossa caminoimaan lisää. Tällä hetkellä tärkeintä itselleni on se, että paranisin kunnolla räkätaudistani, niin että voisin tehdä kävelylenkkejä ja vahvist

Camino mielessäni

Kuva
Kengät tärkeä osa vaellusta 75 päivää siihen, kun neljän naisen kopla suunnistaa ensin lentokentälle, sitten Portugalin Portoon. Tarkoituksemme on kävellä kahdeksan päivän aikana Santiago de Compostelaan. Espanjan kertausta Tämä on testikirjoitus, koska opettelen kirjoittamaan kännykällä blogia matkaa ajatellen.