Sairaalassa

Viikonloppuna rukoilin, mille lääkärille minun pitäisi hakeutua. Pää on aamuusin usein kipeä, ei normaalia. Poskiontelot vaivaa.

Sain rukousvastauksen maanantaina. Olimme töistä kirpparilla. Minulle tuli kummallinen, etäinen olo. Eräs maahanmuuttajaäiti sanoi minulle jotakin. En ymmärtänyt mitä hän sanoi, vaikka kuulin hänen puhuvan. Näin hänen hämmentyvän, kun en vastannut. Minusta tuntui, että vasen suupieleni roikkuu ja aloin väännellä naamaani. Viimein mongersin jotain, mitä lie.
Hetken päästä kerroin työkaverille oudosta olostani. Hän sanoi viisaasti: istu siihen, tulen hakemaan sinut kohta.

Pomoni tuli paikalle, soitin terveyskeskukseen - oloni oli heti kohta jo normaali - selostin tilanteen, lähete keskussairaalaan, jonne esimieheni vei minut eikä jättänyt ennen kuin minut vietiin valvomoon.

Kaksi yötä sairaalassa, täysihoidossa. Kaikki mahdolliset kokeet tehty viipalekuvauksista ja monesta ultrasta lähtien. Minulla on levännyt ja hyvä olo.

Olen niin kovin kiitollinen ja sydämestäni onnellinen, että sekä perhe, suku, naapurit, työkaverit että ystävät ajattelevat minua ja monet rukoilevat. Taivaallinen Isä järjesti tällaisen "hotelliloman" lapselleen, joka sitä tarvitsi ja antaa varmasti avun myös mitä terveyteeni tulee.

NIIN KUIN ON PÄIVÄSI, NIIN ON VOIMASIKIN OLEVA.
KAIKKI MINÄ VOIN HÄNESSÄ, JOKA MINUA VAHVISTAA.
ASIA ON HÄNEN EDESSÄÄN, ODOTA HÄNTÄ.
MINÄ OLEN VARMA SIITÄ - - ETTEI MIKÄÄN VOI EROTTAA MINUA JUMALAN RAKKAUDESTA, JOKA ON KRISTUKSESSA JEESUKSESSA.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogiviidakko

Merinovillaa!

Vielä epäselvää